Nyt olen kirjan lukenut, mutta mitä siinä sanotaan, siitä en oikein tiedä osaanko kertoa. Kirja on erittäin kiinnostava, mukaansatempaavakin - huolimatta pitkähköstä lukukokemuksestani - mutta samalla sen motto "Etsimättä paikkaa, etsimättä kaavaa." (Maurice Blanchot) on osuva. Laakso ei löydä oikein valokuvalle paikkaa eikä kaavaa, mutta toisaalta ei hän ole sitä etsimässäkään. Teksti on runsasta ja rönsyilevää. Paikoin kirjallisestikin oivaltavaa. Laakson lähteet (!) ovat usein runollisia kirjoittajia ja ranskalaiseen tyyliin kaunopuheisia. Laakson teksti on hybridistä (ks. 70-72), siinä yhdistyy tieteellinen, filosofinen ja runollinen siivilöityneenä henkilökohtaisen valokuvauksellisen kokemisen ja tulkinnan puristuksessa. Sekasikiö -termillä on epäesteettinen konnotaatio, mutta voisiko hybridistä avata monirotuisuuden tai kulttuurisesti rikkaan käsitteellä?Hienosti Laakso myös päätelmissään (413) tiivistää: Vaikka valokuvalla ei voi olla varsinaista olemusta, valokuva ehdottomasti kuitenkin on. Vaikka valokuva ei ole jotain, se ei kuitenkaan ole ei mitään. Tässä Laakso onnistuu viittamaan niin Janne Seppäseen (Valokuvaa ei ole) kuin Wittgensteiniin ja Derridaan. Ilmaisu tuo auttamatta mieleen myös Hegelin olemisen ja ei-olemisen dialektiikan (joka filmin kaudella monelle oli silmin nähtävä ihme, kemiallisesta luonteestaan huolimmatta, kun valkoiselle valokuvapaperille emanoitui mustavalkoinen kuva). Myös tarinallisuuden suuntaan Laakso tapahtumaluonteisuudella valokuvaa vie, vaikka narratiivisuus -diskurssi ei teoksessa varsinaisesti nykymuodoissaan ole vahvasti esillä.
Vaikka en siis kykene oikein sanomaan, mikä Laakson tekstissä viehättää, niin jokin siinä on. Kuvana se voisi olla liian runsas ja kompleksinen, jotta siihen voisi syntyä kovin intensiivinen suhde. Mutta tarinatelttana se on mainio - paikoin tarina saattaa jopa pitkästyttää (kuten minua kuolinnaamioiden ja valokuvan suhteiden pohdinta), mutta toisaalta kirjaaa voi lukea myös virikekirjana pohdinnoille (jos vain löytää narun pään josta kukin juttu alkaa). Epäajanmukaisia pohdintoja joka tapauksessa - tuolloin jo hyvin ajassa, mutta nyt edelleen aivan luettavaa tekstiä.
