tiistai 13. maaliskuuta 2018

Fotofinlandia 2018 - mikä on vialla?

Helsingin Sanomat tiesi kertoa 13.3.2018 ammattivalokuvaajien närkästyneen Fotofinlandia 2018 kisan kuvista. Kisasta on tullut photoshopfinlandia -kisa. Kisajärjestäjän edustaja Anna Kaleva-Tsagklas taas heitti takaisin toivottamalla valokuvaajat 2000-luvulle; valokuvan konsepti on hänen mukaansa muuttunut ja kysymys on makuasiasta.

Olen samaa mieltä: kysymys on mausta - sitä joko on tai ei ole. Tai sitten maku on kokonaan väärä. Ongelma ei ole siinä photoshopataanko vai ei. Vika taitaa olla 2000-luvussa, joka ainakin tämän näyttelyn kuvien perusteella nostaa valokeilaan markkinalähtöisen julistetaiteen ja kuvastaa innostusta kuvien teknisellä laadulla ja kuvankäsittelyllä kikkailuun. Kuvien taiteellinen ja inhimillisesti koskettava ulottuvuus, edifioivuus, hukkuu tyhjään pintaan riippumatta onko kyseessä mainoskuva (jossa tosin Kaj Ewartin "Jörn Donner kirjastossa" on varsin onnistunut ja hieno työ) vai jonkin muun sarjan esitys.

Kuvien laatu ja taiteellinen arvo ratkaisee. Katsoin kuvat Kuva&Kamera 2018 näyttelyssä 3.3. ja nyt ruudulta (http://www.fotofinlandia.fi/vuosi/2018/). Vaikutelmani säilyi: suuri osa kuvista on kyllä taitavasti ja huolella tehtyjä, mutta osassa tulos on lähinnä kammottava. Suurin osa töistä on kuin mainoskuvia tai elokuvajulisteita toimintaelokuviin ja saattaisivat siinä olla hyviäkin, mutta esimerkiksi muotokuvasarjassa ei yhtään kuvaa, joka jollain tavalla olisi onnistunut tavoittamaan kohteen - tai sitten kohteet todella ovat pohjalan mytologisesta menneisyydestä nykyaikaan inkarnoituneita viikinkisankareita tai heidän perillisiään. Niissä ei toteudu tuo kuuluisa, epämääräinen, mutta niin tärkeä: autenttisuuden harha, totuus. Kuvat eivät puhuttele, eivät ainakaan minua katsojana.

Portfolio -sarja on toista laatua: Asko Salmi, Esa Ylijaakso ja Sami Kero ovat onnistuneet sarjoissaan. Kyllä nämäkin kuvat ovat käsiteltyjä, mutta palvelevat esteettistä silmää tai ainakin makua, joka kunnioittaa paremmin valokuvan historiaa. Ylikorostetun sarjakuva- ja piirrosmaiset, esimerkiksi Onni Viljami Kinnusen kuvat, asettuvat ikäänkuin eri genreen suhteessa valokuvaan. Ken pitää, pitäköön ja näyttää siltä, että monikansallinen esiraati on niistä pitänyt.

Portfoliosarajan lisäksi katseeni poimii kyllä muista sarjoista Jaana Kotamäen "Suomi 100"  ja Vesa Tynin lehtikuvat ja miksei myös luontokuvat, ainakin Esa Ringbomin "Kiistelty energia" miellyttää.