torstai 30. kesäkuuta 2016

Esan kanssa kaffella II (9.6.2016)






Kuva 1(Esa) 











Esalla oli pari kuvaa ja minulla myös. Esan ensimmäisessä kuvassa (Kuva 1) on kuva kirkosta tai kappelista. Esa on ajatellut kuvan ottamista pitkään ja aikoo tehdä siitä vielä uusiakin otokisa. Mustavalkokuvassa rakennuksen rakenteiden symmetria tulee hienosti esiin ja kuvan sävyalaa säätämällä sysyysulottuvuus korostuu. Kohti kirkkauttahan siinä mennään, joten kuvan muoto ja sisäinen symmetrinen harmonia korostavat myös kuvan (ja rakennuksen) sisältöä.






Matkalla ottamassani kuvassa (Kuva 2) nuori pari seurustelee milanolaisen pusiston ulkoravintolassa. Katseeni kiinnittyi mieheen. Hän muistutti Quentin Tarantinoa. Esa oli näkevinään itse kuvassakin jotain elokuvamaista, kuin jokin still-kuva elokuvan promootiosta. Kuva on jossain mielessä kömpelö. Takana oleva katoksen tuki jakaa kuvan kahtia tai sen voi nähdä myös kolmion kärkenä, jonka kahtena muuna kärkenä on mies ja nainen. Edessä oleva tuoli rakentaa sillan miehen ja naisen väliin. Miehen savukkeesta nousee savukiehkura samalla kun hän sanoo jotain, omasta mielestään, nasevaa. Naisen ja miehen katseet eivät kohtaa, nainen empii ja pohtii onko miehen sanoissa tulevaisuutta.


Kuva 2 (Pekka):"Nuori Tarantino milanolaisessa puistossa"


Kuva 3 (Pekka) "Miten Kiina liittyy eurooppalaiseen verkostoon?"

Toisessa kuvassani (kuva 3)ollaan myös matkalla. Vanha kaivosjuna puksuttaa Tsekin vuoristoissa maaseutumaisemassa. Joukko on monikansallinen. Kuoroa johtaa hollantilainen, mukana on tsekkien lisäksi matkustajia Saksasta, Ranskasta, Itävallasta, Saksassa työskentelevä bangladeshiläinen ja kiinalainen. Europpalainen verkosto ei ole täydellillinen , mutta pohdimme silti, miten kiinalaiset voisivat liittyä verkostoomme.

Kuva 4 syntyi paikan päällä. Puhelimeni soi, Esa tarttui kameraan, otti kuvan minusta ja hetken päästä Fujin printteri lauloi. Kuva on mielestäni varsin onnistunut. Taidemuseon kahvion taustatapetin värit anatavat hyvän kontrastin omille väreilleni. Kuviot ovat melko voimakkaat, mutta kuitenkin aika harmooniset. Katseeni suuntautuu kuva-alan ulkopuolelle, mutta toisaalta katsonkin johonkin abstraktiin, josta puhun puhelimessa.



Kuva 4 (Esa):Tässä kuvan sähköisen version ilmentymä, esillä oli Fujin pikkuprinterillä tulostettu "polaroid" vedos.


Mitä yhteistä kuvistamme löytyy? Ainakin niissä on nostalgiaa. Mustavalkoisuus (tai harmaasävykuvat) liittävät kuvat historiaan ja menneisyyteen, polaroid tietyn ajan värikuvan tyyliin. Nostalgia merkitsee paluuta kotiin, turvalliseen alkuun, jossa maailmamme oli vielä kuvitteellisesti hallittavissa. Nykytekniikka mahdollistaa helpohkosti paluun tuohon menneeseen. Tai olisiko sittenkin kysymys vain siitä, että saamme otteen, liittymäkohdan, jatkumon nykyisyytemme menneisyyteen?






Instax SP-1 on älypuhelimella tai kameralla ohjattava pikkuprinterri, jolla voi tuottaa polaroid-kuvia