Klassikko 6: Man Ray

Joskus asiat tipahtelevat katseen ja mielen kuvastoon näennäisen sattumalta: katsoin Man Rayn kuvia kirjastossa ja erityisesti kuvaa naisesta kirjapainossa, painomusteen, painokoneen ja kameran kolmiyhteydessä. Seuraavana päivänä lehteä lukiessa minulle paljastui kuvassa esiintyvän henkilöllisyys: Meret Oppenheim, ranskalainen taiteilija, jonka töitä on esillä taidemuseo Emmassa nyt kuluvana vuonna 2018 aina elokuun 12. päivään saakka.. Oppenheim oli useassa kuvassa Man Rayn mallina ja molemmat kuuluivat taiteilijoiden piiriin joita yhdisti Pariisi, avantgarde ja surrealismi ja kaikesta päätellen boheemi elämä ja erotiikka.

Man Rayn (ap. Emmanuel Radnitzky 1890-1976) valokuvissa teokseen on yhdistetty usein seikkoja, jotka ylittävät realistisen, toistavan elementin. Mieltä ylentävää tai kiehtovaa vaikutelmaa tehostetaan teoksen nimellä joka auttaa ylittämään avoimen esillä olevan kuvan kohteen. Valitsin varioinnin kohteeksi varhaisen teoksen vuodelta 1918,  teoksen, jonka Ray omassa versiossaan nimeää milloin vispiläksi, naiseksi tai ihmiseksi. Tuolloin 28-vuotiaalla Man Raylla ei vielä ollut Meret Oppenheimin kaltaista mallia. Nyt 100 vuotta myöhemmin mukana on ainakin yksi vieraannuttava elementti lisää. Kuvaamani esine on hyödytön ilman sähköä, ihmisen yhteys siihen on välillinen ja edellyttää sähköä tuottavaa ja välittävää infrastruktuuria.

100 vuotta Man Rayn L´Homme -teoksen jälkeen. Pori 2018.

Voihan olla, että Man Ray viittaa teoksen nimellä muotokieleen, jota nykyinen vispilä ei tavoita. Vaikka naiset ovat varmaan olennaisesti samanlaisia kuin vuosisata sitten, suhde naisen, ihmisen ja  kuvattavan kohteen välillä on vispautunut moneen kertaan. Vai kuinka?

JK. 26.3.2018

Perintönä saatu vispilä (kuva alla) on malliltaan jo lähellä Man Rayn mallinaan käyttämää, mutta muovikahvasta ja väristä päätellen lienee 60-luvulta, ehkä (?).

100 vuotta Man Rayn L´Homme -teoksen jälkeen 2. Pori 2018

Klassikko 5: André Kertész

André Kertészin,  unkarilais-amerikkalaisen valokuvaajan, kuvat ovat monenlaisia. Usein niissä on asetelmallinen juju, voimakas tilantuntu. Urbaanit maisemat on otettu ylhäältä alas, ei niinkään katukuvauksen näkökulmasta, kuin sommittelun ja yleisen hyörinän tavoittamiseksi. Kertész myös leikittelee kuvissaan sekä perspektiivin että vääristymien kanssa.

Kertétz syntyi Budapestissa 1894, muutti 31-vuotiaana Pariisiin ja siirtyi sieltä 1936 Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisuuden hän sai vuonna 1944. Hän kuvasi monille ranskalaisille, saksalaisille, englantilaisille ja amaerikkalaisille aikakauslehdille. Piti enesimmäisen näyttelynsä 1927 Pariisissa. New Yorkin MoMassa näyttely oli ensimmäistä kertaa 1964. Kuoli NewYorkissa 1985.

Äidin kädet. 35 mm, f 2, 60 s., ISO 1000

Klassikko 4: Arnold Newman

“We do not take pictures with our cameras, but with our hearts and minds.”
-Arnold Newman

Amerikkalainen valokuvaaja Arnold Newman tunnetaan erityisesti miljööpotreteista. Tunnetuin näistä on kuva Igor Stravinskysta aseteltuna  flyygelin kannen kanssa asetelmaan. Newmanin kuvasi pääasiassa tunnettuja henkilöitä, poliitikkoja, taiteilijoita, filmitähtiä. Hänen ideansa oli tehdä huolellinen ja usein myös syvätarkka kuva kohteestaan ja hänen ammattinsa tai taiteenalansa työympäristöstä. Jos hänen kuvistaan ottaa oppia, ei voi vain kopioida sommitelmaa ja sopivaa ympäristöä esimerkiksi ottamallahenkilöstä kuvan flyygelin kera. On välttämättä tutkisteltava kuvattavaa ja hänen  miljöötään ja ratkaistava millainen miljöö tuo kuvattavan identieettin esille.

Mielenkiintoinen seikka Newmanin muotokuvissa on, että lähes kaikissa henkilökuvissa (esim. sivulla: http://arnoldnewman.com), henkilöt esiintyvät miljöössään. Muutama poikkeus: Marilyn Monroe on tiukasti rajatussa kasvokuvassa, samoin Pablo Picasso. Tämä korostaa heidän henkilöään: Marilyn ympäristöstään (vartalo?) irroitettuna ja Picasson tiukka ja itsetietoinen ilme. Jälkimmäisestä on myös nähtävissä pinnakkaisversioita kuvaussessiosta ja myös rajaus, josta vedostusversio on tehty. Voisiko ajatella, että nämä henkilöt myös loivat itsensä omaksi ympäristökseen?

Omakuva Arnold Newmanin kuvien katselun jälkeen. 28 mm, f11, 0,3s, ISO 200.

JK. Tämän postauksen jälkeen minulla oli mahdollisuus kuunnella Eero Hämeenniemen pianoimprovisaatiokonsertti Palmgrensalissa Porissa 2.2.2018. Erinomaisen konsertin alussa otin myös kuvan, jossa on flyygeli, soittaja ja tila. Etsin erilaisia sommitteluja ja alla näistä yksi.

Eero Hämeenniemi 2.2.2018 Palmgren-sali, Pori.