Pariisin kuvia

Maison Europèenne de la Photographie (5/7 rue de Fourcy, Paris) esittelee 25.3.2012 saakka viisi näyttelyä. Esillä on kokoelma brasilialaisia valokuvia modernismista nykypäivään, egyptiläinen Youssef Nabil, ranskalainen Dominique Issermann,  ranskalainen William Ropp ja saksalainen Götz Göppert.

Göppertillä on neljä kuvaa, neljä vuodenaikaa, Pariisissa yöllä eri aikoina kuvattuina. Katsottuina kuvat eivät tehneet erityistä vaikutusta, mutta olivat kyllä tyylillisesti ehyitä toteutuksia.

Toisin on egyptiläisen Nabilin työt. Aluksi vaikutti, kuin olisi tekemisissä raskaasti photoshopattujen henkilökuvien kanssa, mutta näyttelyluettelo kertoikin kyseessä olevan käsinväritetyt mustavalkokuvat. Tavoitteena Nabililla on luoda egyptiläisten filmiklassikoiden glamour-tyyli. Sen hän hienosti tavoittaakin, oli kyseessä maailmantähdet tai rannan kalastaja. Myös ajankohtaiseen sukupuoliseen suuntautumiseen liittyviä kantaaottavia kuvia Nabilin töistä löytää.

Issermanin nude-kuvat ovat ensinäkemältä yksittäisinä kuvina melko vaatimattomia. Kaunis naismalli poseeraa klasississa asennoissa veden ja kiven ääressä, kylpylämiljöössä. Kiinnostavuutta lisää huomio kuvien sarjallisuudesta: kuvat on otettu kolmen päivän aikana samasta mallista samassa miljöössä.
Lisää huomioarvoa on haettu (?) mallin tunnettuudella: kohteena on Laetitia Casta, maailmankuulu korsikalainen tähtimannekiini, ympäristönä huippuarkkitehti(sic!) Peter Zumthorin piirtämä Thermal spa Vals Sveitsissä. Kuvat ovat mustesuihkuvedoksina ilman kehyksiä tai lasitusta. Näitä kuivia voi lastata merkityksillä kuinka haluaa - aina Peter Zumthorin Heidegger-vaikutteisiin saakka. Modernia tekniikkaa kuvastaa myös netistä löytyvä valokuvaajan omalla älypuhelimella kuvattu video näyttelystä . Videossa kuvaaja myös kertoo, että kuvat on otettu luonnonvalossa eli on pyritty luonnollisuuteen ehkä taustalla on ajatus siitä, että ihminen asuu poeettisesti maailmassa?

Roppin henkilökuvat/luontokuvat ovat epäilemättä mestarillisia. Ne jatkavat klassisen maalauksen perinnettä hienosti ja vangitsevat niin kuvattavan kuin katsojankin katseen hienosti. Mustavalkotyöt ja värityöt ovat yhtä hallittuja ja teatterimaisesti ohjattuja.

Brasilialaisten valokuvissa kaksinaisuus modernin ja nykyisen välillä näkyy hyvin. Joitakin yksittäisiä helmiä löytyy, vaikka suuri osa on töitä, joita tuntuu olevan kovin plajon maasta ja maanosasta riippumatta. Myös hienoja kokeiluja löytyy, esimerkiksi heijastavaan sylinteriin istutettu valokuvainstallaatio (?).

Museon alakerrassa saattoi myös kokea muutaman Henri Cartier-Bressonin työn.

Kuin tilauksesta matkaani varten Marja-Liisa Kinturi esitteli museon kokoelmia Kamera-lehden numeroissa 1 ja 2/2012.

---


Hotel de Villessä puolestaan on esillä Robert Doisneaun (1912-1994) Les Halles´ista ottamia kuvia. Hienoja kuvia niin dokumentaarisessa kuin valokuvauksellisessakin mielessä. Osa pienehköjä vedoksia, mukana myös hieno kollaasi - yleiskuva Les Halles ja siihen upotettuna lähikuvia torin tapahtumista ja ihmisistä.

Les Hallesin alueella on rakennettu ja purettu 1100-luvulta saakka. Nyt paikalla on valtaisa työmaa, maanpäälliset rakennukset nousevat paikalle lähivuosina.