Raaka näky

Raw, Photo Raw, Raw View - lehden seitsemän vuoden kehitys on nyt käsin kosketeltavana ja silmin nähtävänä sekä myös haistettavana painotuotteena. Uudistunut lehti tuoksuu nyt enemmän, kun lehti on kirjamainen bookazine. Pehmeämpi painopaperi antaa painomusteen tuoksun paremmin katsojan sieraimiin.

Lehden linja on selkiytynyt entisestä. Jos aikaisempi Photo Raw vielä tasapainotteli dokumentaarisen ja taiteellisen valokuvan välimaastossa, uusi suomalainen valokuvan erikoislehti linjaa linjakkaasti: Olemme kiinnostuneita yhteiskunnallisista, pitkään työstetyistä valokuvaprojekteista, joiden lähestymistapa on taiteellinen. (Pääkirjoitus, s. 3)

Raw View -kirjanen on 160-sivuinen  - äkkiseltään vaikuttaa, etta aiempaan verrattuna tekstin määrä on entisestä vähennettyt ja jutut alkavat kuvat edellä - ainakin jos lukee alusta loppuun,  kuten tapana taitaa olla. Toinen uudistus on, että lehti ei enää ole kaksikielinen (suomi, englanti) vaan ilmestyy kahdella eri kielellä. Tästä seuraava askel sattaa olla siirtyminen joko yksikielisyyteen (englanti) tai sitten lisäämällä kielivalikoimaa. Teemanumeroilla se voisi olla kiinnostava projekti. Kiinan tai aasian markkinat, miksei Japaninkin voisi olla kiinnostava avaus - tähän saattaisi aueta vienninedistämis(apu)rahaakin. Ongelmana tosin voi olla itse tuotteen sisältö: mikä siitä tekee erityisesti suomalaisen? [ Valokuva, hyvä valokuva, ei voi olla kansallinen, vaikka se voi kummuta kansallisesta kontekstista. Samoin kuin romaanin taide on lähtökohtaisesti jotain enemmän kuin kansalliskirjallisuus.]

Mutta itse #01 numeron sisältöön. Määreitä lehdellä on siis runsaasti ja ovat keskenään jännitteisiä, jopa ristiriitaisia. Valokuva on itsessään hetken vangitsemista ja klassisella tavalla teknisestä olemuksestaan johtuen tekemisessä menneen ja (elävää kuvatessaan) kuolleen kanssa. Ajan jatkumon siitä saa sarjallisuudella, aikaan sitomalla, tekstillä tarinallistamalla tai rinnastamalla ja omiin kokemuksiinsa upottamalla tarinan tuottaa katsoja.

Yhteiskunnalliset prosessit ja pitkään työstetyt projektit rinnastuvat kyllä, mutta siinä, missä pyörteiset yhteiskunnalliset prosessit noudattavat omaa ajan ja paikan logiikkaansa, valokuvaprojekteilla on usein ja pääsääntöisesti oma ajallinen ja paikallinen, usein vielä ennalta määritely kestonsa ja lokaationsa. Onko Raw View sittenkin enemmän valokuvauksen kuin valokuvan erikoislehti?

Nimessä on haluttu kuitenkin säilyttää sana raw. Sillä ei ilmeisesti viitata, ainakaan ensisijaisesti, tekniseen valokuvan formaattiin, vaan raakaan, paljaaseen, kokonaiseen ja käsittelemättömään valokuvaan. Kovin raakaa näkyä ei ensisilmäys kuviin loihdi. Liekö syynä taiteellinen lähestymistapa tai tietyntyyppinen pehmeän kuvan estetiikka?

Tästä lisää kun näkökokemus on suodattanut paremmin ajattelun kerroksien läpi. Sen jälkeen voi etsiä vastausta siihen, onko raaka näky(mä) jollakin tapaa myös edifioiva?