Roland Barthes erehtyi määrittäessään valokuvan noemaksi "tämä on ollut". Valokuvan hetkellisyys, nytmäisyys, asettaa sen sekä fyysiseen, objektiviseen, luonnontieteellisen aikaan että psyykkiseen, subjektiiviseen, intersubjektiiviseen, memoriaaliseen ja fenomenologiseen aikaan. Tämä mahdollistaa valokuvan hermeneuttisen ja narratiivisen tulkinnan " tulevaisesti".
Cartier-Bressonin "ratkaiseva hetki" esimerkiksi kuvassa, jossa mies on astumassa vesilätäkköön, on oiva esimerkki menneen ja tulevan leikkauspisteestä. Visuaalisesti valokuva on valoa, varjoa ja sommittelua, mutta tarinallisesti valokuva on menneisyyden tulevaisuutta ja tulevaisuuden menneisyyttä. Valokuvan avulla ei pelkästään kerrota tarinaa, valokuva on tarina vailla (ennalta asetettua) juonta. Valokuva on tyhjän episodin still-kuva, jonka muistimme kontekstualisoi mielemme maisemaan.
Valokuvan aikamuoto on illusorinen, animoitu futuuri-imperfekti.
JK. 29.3.2016
On ehkä liian raflaavaa sanoa Barthesin erehtyneen. Hänen tulkintahorisontistaan valokuva määrityy noin, se on ykis, perusteltu, tapa nähdä ja katsoa valokuvaa.
Cartier-Bressonin "ratkaiseva hetki" esimerkiksi kuvassa, jossa mies on astumassa vesilätäkköön, on oiva esimerkki menneen ja tulevan leikkauspisteestä. Visuaalisesti valokuva on valoa, varjoa ja sommittelua, mutta tarinallisesti valokuva on menneisyyden tulevaisuutta ja tulevaisuuden menneisyyttä. Valokuvan avulla ei pelkästään kerrota tarinaa, valokuva on tarina vailla (ennalta asetettua) juonta. Valokuva on tyhjän episodin still-kuva, jonka muistimme kontekstualisoi mielemme maisemaan.
Valokuvan aikamuoto on illusorinen, animoitu futuuri-imperfekti.
JK. 29.3.2016
On ehkä liian raflaavaa sanoa Barthesin erehtyneen. Hänen tulkintahorisontistaan valokuva määrityy noin, se on ykis, perusteltu, tapa nähdä ja katsoa valokuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti