Endel Tulvingin episodisen muistin käsite ja noemaattinen itsen ymmärryksen prosessi vaikuttaa tärkeältä idealta. On kirjoitettava auki "tämä on ollut" episodisen muistin kannalta. Episodinen muisti on osa deklaratiivista muistia, semanttinen muisti on sen toinen osa.
"Self" strukturaalisena käsitteenä - voi ehkä hävitä flogistonin tavoin kun tarina täydellistyy.
Celia Lury on kirjassaan Prosthetic Cuture – Photography, memory and Identity (Lury 1998) esittänyt ajatuksen siitä, miten valokuvaus ja valokuva uudelleenmäärittävät muistin, kehon ja tietoisuuden välisiä suhteita ja kuinka olemme proteettisen kulttuurin esiinnousun silminnäkijöitä. Luryn mukaan valokuva opettaa uudenlaisen näkemisen tavan, joka muokkaa itseymmärrystämme. Subjekti siirtyy “itsereflektion peilivaiheesta” “itsen laajentumiseen” ja barthesilaisittain “itsen tulemiseksi toiseksi”. [Uloskontekstualisointi (outcontextualisation) ja samanarvoistuminen (indifferantiation).]
Myös hybridisyys valokuvan piirteenä on kiinnostava. Kraussin mukaan valokuvan hybridisyys “projektiivisena ja mnemonisena” samanaikaisesti suuntautuu sekä eteen- että taaksepäin. Valokuvan “hybridisyys” on sen kyky katsoa “toiseen”. (Harri Laakso 2003, 71).
Valokuvassa olevan katse on kuitenkin tyhjä, katsoo, muttei näe. (Laakso 2003, 68)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti