Henkeviä ja muita porinoita

Viime viikko oli kirjojen juhlaa: Musta Taide julkaisi Merja Salon Automaisemia ja Hannes Heikuran Hämärä vyöhyke. Juha Suonpään Valokuva on IN julkistettiin Valokuvataiteen museossa torstaina. Lahjakirjaksi sain Varesvuo&Peltomäki&Mátén Lintukuvauksen käsikirjan. Lisäksi luukusta kolahti Dijónin konferenssin julkaisu ja Lakkonen&Lamminpää Malaprade (toim.)  Informaatioteknologian filosofia. Ja viikon päätti Ranne&Markkanen&Malo (toim,)  Työnohjaus - ryhmien ja organisaatioiden kehittämisen välineenä kirjan julkistaminen. Viimemainitussa on myös ottamiani kuvia työnohjausfoorumilta 14.-15.10.2010.

Paras kokemuksena oli kuitenkin Jaakko Heikkilän Henkeviä porinoita -näyttely Valokuvataiteen museossa ja siihen liittyvä pieni kirja. Heikkilä on melkein ikätovereita (s. 1956). "Meänkieleinen" valokuvaaja on juttelija ja kulkuri. Hän aloitti kuvaamisen Tornionjokilaakson kuvaajana 1990-luvun alussa ja kuvauksen kohteiden asuinpaikat ovat laajentuneet ympäri maailmaa: armenialaiset, valakit, pomorit, Venetsian aateliset ja muut vähemmistö ja syrjään jääneet. Kohde on kuitenkin aina sama: henkilö, henkilö asumuksessaan tai maisemassa. Heikkilän kuvissa viehättää selkeys, suoruus, kauneus, yksinkertaisuus. Hän on antanut valon tulla kameraansa ja ihmisen sen mukana. Tarina hengittää yksilöiden kautta maailman henkeä.