(Moderni)klassikko 3: Arno Rafael Minkkinen

Arno Rafael Minkkinen (s. 1945) on modernin valokuvauksen klassikko. Toisin kuin aiemmin esillä olleet, Weston ja Cartier-Bresson, Minkkinen on leimallisesti taidekuvan suvereeni edustaja. Minkkinen on myös toisella tavalla läsnä omissa kuvissaan kuin häntä ennen tulleet: hän asettuu osaksi kuvaa tai pitäisikö sano kuva asettuu osaksi hänen omakuvaansa.

Minkkinen tunnetaan kuvista, jossa hän tai hän ja hänen mallinsa ovat alastomina osa asetelmallista luonnonmaisemaa. Kuvat ovat mustavalkoisia, rajaamattomia ja niistä on olemassa yksi negatiivi. Kuvia ei ole manipuloitu kuvien sävyalan hallintaa lukuunottamatta. Pyrkimys autenttisuuteen ja pyrkimyksenä palata ja sulautua takaisin luontoon.

Omakuva. Arno Rafael Minkkisen ideaa varioiden. 35 mm, 5.6, 1/30 s.

Amerikansuomalainen Minkkinen on opettanut monissa eri maissa ympäri maailmaa. Suomessa  hän oli opettajana 1970-luvulla Taideteollisessa korkeakoulussa. Oppilaikseen suomalaisista hän nimeää Jorma Purasen, Stefan Bremerin, Timo Laaksosen, Keijo Kansosen, Kimmo Koskelan, Veli Granön, Pekka Turusen, Raakel Kuukan, Elina Brotheruksen ja Aino Kanniston (Minkkinen, Arno Rafael: Suomen kuvat - Homework 2008). Ja opettajikseen Gallen-Kallelan, Edelfeltin, Järnefeltin ja Simbergin.

Minkkinen ponnistaa siis, oman käsityksensä mukaan vahvasti suomalaiskansallisesta perustasta. Minkkisen lähtökohtana on ajatus yhdestä kuvasta, ei niinkään kuvakerronnasta.

Ohessa olevassa omakuvassa, olen ottanut idean Minkkiseltä, muuntanut sitä itseeni sopivaksi. Kuva on myös värillinen, toisin kuin Minkkisen kuvat. Kädessäni ja maisemassani on kultuurin tuotteita jo pikälle luonnosta vieraantuneena.  Yritän käsittää kirjallisuutta, joka on minulle testamentattu. Miten tätä perintöä käytän ratkaisee, olenko pettänyt testamentin antajien tahdon.